Ruisleivän perässä Fuengirolaan

 

Ei ole enää kovin montaa sellaista ruokajuttua, mitä me edelleen Suomesta kaivattaisiin. En tiedä johtuuko se ulkomailla asutuista vuosista vai muuttuneista makumieltymyksistä, mutta toivelista niistä asioista, joita me aina ystäviltä ja sukulaisilta pyydetään, kun he tulevat kyläilemään, lyhenee vuosi vuodelta.

Aina sitä on kiva saada kaikkia tuttuja juttuja Suomesta, mutta ne ei enää tunnu niin ”pakollisilta”. Esimerkiksi melkeinpä kaikki karkit ja suklaat on tippunut listalta kokonaan, lukuun ottamatta poikamme (uusia) makeissuosikkeja. Itselleni taas pyysin aina aiemmin naturelleja pähkinöitä ja pähkinävoita, koska niiden löytäminen oli tosi haastavaa ja kun niitä viimein löysit, niin oli hinnat pilvissä. Nyt näiden täällä vietettyjen vuosien aikana tilanne on muuttunut ja lähes kaikkiin kauppoihin on tullut niiden friteerattujen ja suolattujen pähkinöiden rinnalle ihan normiversioita, joten kenenkään ei tarvitse enää niitä meille raahata. Ihan vaan mainitakseni joitain ”painavampia” toiveita listalta!

On kuitenkin jotain sellaista, mitä erityisesti poikamme kaipaa Suomesta, nimittäin kunnollinen ruisleipä! Täältä Espanjasta saa kyllä sellaista Real-leivän tyyppistä ruikkaria oikeastaan ihan joka kaupasta, mutta se ei kuulemma ole sama asia. Ja mikäs minä olen vastaan väittämään, kun niin vähän leipää oikeastaan syön 😉. Sitä hän aina tilaa kaikilta, jotka tulevat meitä Suomesta katsomaan.

Viime lauantaina oli sitten se kohtalokas päivä, kun hän aamupalalla söi viimeisen ruisleivän palasen pakastimesta. Välttääkseni suuren kriisin ja lähes maailman lopun, päätin, että me lähdetään ruisleivän metsästykseen Fuengirolaan. Ja miksi juuri sinne? No koska tiesin sen olevan nykyään eräänlainen mini-Suomi ja siellä olevan kauppoja, joista saa ostaa suomalaisia tuotteita.

 

 

Pikaisella googlauksella löysin kaksi suomalaisiin ja pohjoismaisiin tuotteisiin erikoistunutta liikettä, jotka sijaitsivat vielä onneksi ihan lähekkäin: La Leona Supermercado Nordico (Avenida de Los Boliches 114) ja Centron Puoti (Av. de los Boliches 4). Poika siis autoon ja menoksi! Matka kesti hippusen päälle tunnin, joten tuli ainakin päikkäriaika tehokkaasti hyötykäytettyä 😉.

 

 

Ja mitä me sitten ostettiin? PALJON ruisleipää (nyt pärjätään ensi kuuhun, jolloin saadaan seuraavat kyläilijät Nerjaan), erilaisia puurohiutaleita (espanjalaisista kaupoista löydät ainoastaan peruskaurahiutaleita, jos niitäkään), Muumi-karkkeja, Taffelin juustonaksuja (luulen, että niiden hauska pakkaus oli se, joka poikaamme eniten niissä kiehtoi, sillä naksut on edelleen kaapissa), joitain suomalaisia proteiini- ja energiapatukoita ja pakkasesta jäisiä puolukoita. Arvatkaa, mitkä näistä oli minua varten 😛. Ostettiin me myös yhdet jätskit ja pillimehu, jotka mentiin rantsuun syömään, kun oli niin ihanan keväinen päivä. Itse kokeilin Mämmi-jäätelöä, josta olin paljon nähnyt mainoksia ja se oli, noh, erittäin outoa; ei missään nimessä pahaa, mutta ei niin hyvääkään, että ostaisin uudestaan…. Mämmistä siis tykkään tosi paljon, mutta taidan pitäytyä siinä alkuperäisessä versiossa!

 

Mites te muut ulkosuomalaiset? Onko jotain sellaisia ruokajuttuja, joita kaipaatte Suomesta ja joita pyydätte tuliaisiksi, kun joku tulee kyläilemään?

 

❤️: Sanna

 

 

P.S. Onko sinulla Instagram-tili? Klikkaa tästä ja lähde seuraamaan minua ❤️
Löydät minut myös Facebookista ja sivulleni pääset tästä 😘
Kategoriat
Featured | Matkailu | Meidän elämää

2 Comments

  • Moikka, saiko sieltä Fuengirolasta suomalaista kauraleipää (kaurapalat tms)? Ja jos sai, niin oliko kuinka paljon? Me asutaan La Herradurassa…

    Jonna

    • Hola. Voi apua, nyt en osaa kyllä yhtään sanoa! Mutta ainakin Centron puoti vastasi tosi nopeasti Facen kautta, kun heidän ruisleipätilannetta tiedustelin, joten kannattaa kysäistä 🙂 .

Post A Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *